Lumijälkiä etsimässä

Tuntisuunnitelma on tehty Kimppaa varten (eskari-alkuopetus).

1. Ennen tuntia käy tekemässä omat jälkesi kolmeen paikkaan. Valitse paikka, jossa jäljet näkyvät mahdollisimman hyvin.

2. Kun tunti alkaa, pyydä ryhmää seuraamaan tarkasti perässäsi. Johdata ryhmä piiriin hangelle. Kerro että lapset saavat olla nyt salapoliiseja, jotka etsivät jälkiä. Jaetaan pareittain jälkikirjat. Jälkikirjoista voi mainita esim. seuraavaa (tai myöhemmin sopivassa yhteydessä):
a. Kirjaan on koottu sellaisia jälkiä, joita voi näkyä tässä lähiympäristössä.
b. Jäljet ovat oikeassa koossa.
c. Talvi on hienoa aikaa, koska silloin lumijälkien perusteella voi päätellä, mikä eläin lähiympäristössä on kävellyt, toisin kun kesällä.
d. Jalanjälkien lisäksi voidaan löytää muitakin jälkiä eläimistä: ulosteita tai syöntijälkiä.
e. Jotta jäljet eivät sotkeudu, kannattaa jälkiä etsiessä kulkea peräkkäin.

Jos käytettävissä ei ole ko. jälkikirjaa, kuvia jäljistä löytyy esim.
https://mappa.fi/luettelokortti/1314

3. Johdata ryhmä tekemiesi jälkien luo (tai muiden ihmisen jälkien luo). Pohditaan, mikä on tehnyt nämä jäljet. Keskustelun lomassa (tai myöhemmin samassa yhteydessä) voi tuoda esille seuraavat asiat:
a. Eläimillä on erilainen tassunjälki: koko, muoto
b. Eri eläimillä on erilainen jälkikuvio, josta myös näkee, miten ne ovat liikkuneet
c. Jäljistä voi päätellä suunnan, mihin eläin on liikkunut.
d. Eläinten jäljet erottaa lumen putoamisen jäljistä siinä, että eläinten jäljet johtavat johonkin
e. Ihminenkin on eläin.

4. Kysytään lapsilta, minne heidän mielestään kannattaisi mennä etsimään jälkiä, ja mennään lapsien ehdottamaan paikkaan. Pyydetään lapsia olemaan tarkkana. Pienten nisäkkäiden jälkiä näkyy todennäköisimmin puiden juurilla tai kantojen ja kivien kolojen lähellä, missä ei ole paksulti lunta.

5. Pysähdytään aina kun jälkiä löytyy, ja johdatetaan ryhmä niin, että kaikki lapset näkevät jäljet, mutta eivät tallaa niitä. Todennäköisintä on löytää ketun, jäniksen, oravan, koiran ja metsämyyrän jälkiä.

6. Koiran ja ketun jälkien erottaminen:
a. Kettu kulkee suoraan kiemurtelematta: sen pitää säästää energiaa, koska talvella on hankala löytää ruokaa. Koira puolestaan haistelee, kiertelee ja nuuhkii, ruoka on isännältä taattua.
b. Kettu voi kulkea syvälle kohti metsää, koira usein polkujen ja teiden lähellä.
c. Jos tassun jälki näkyy hyvin: ketun tassussa jää kolmion muotoinen alue polkuanturoiden väliin – ketun pitää pystyä levittämään varpaansa levälleen, ettei se uppoa niin syvälle lumeen (vertailukuva jälkikirjassa). On kuitenkin muistettava, että koirarotuja on monenlaisia, ja myös jäljet eri kokoisia ja -muotoisia.

7. Jäniksen ja rusakon jälkien erottaminen: Jänis levittää takajalan varpaansa lumikengäksi, rusakko ei tätä tee.

8. Jos käytettävissä on pidempi aika, lapset voi lähettää etsimään itsenäisesti jälkiä pareittain. Voi esim. johdattaa lapset piiriin, ja kehottaa jokaista paria kulkemaan piikkisuoraan poispäin piiristä. Kun yhdet jäljet on löytynyt, pari palaa omia jälkiään takaisin piirille, ja menee katsomaan toisen parin löytämiä jälkiä. Jälkiä voi tietysti etsiä myös ihan vapaasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *